Itsearviointi.

Kurssi lähenee tosiaan loppuaan, on nimittäin itsearvioinnin paikka.

Mielestäni olen suoriutunut kurssilla hyvin - olen julkaissut vähintään kolme postausta blogissani joka viikko. Olen tehnyt kaikki tarvittavat tehtävät ajoissa ja ollakseni täysin rehellinen, käytin tähän kurssiin paljon enemmän aikaa kuin aikaisemmin tänä vuonna olleeseen verkkokurssiini. Ehkäpä kiinnostava aihe sitten vetää puoleensa...

Olen myös käynyt ahkerasti lukemassa sekä opettajien, että muiden kurssilaisten blogeja. Jos jostain pitää noottia itselleen antaa, niin ainakin siitä, että olisin ehkä hiukan ahkerammin voinut kommentoida muiden blogeja ja olla mukana keskusteluissa. Ehkä kuitenkin blogitekstien suunnittelu, asioista selvää ottaminen ja muut tehtävät tuntuivat vievän liian paljon aikaa kommentoinnilta.

Kurssin lopputulemaan olen kuitenkin tyytyväinen. En ollut varma, mitä kaikkea uutta oppisin kurssin aikana, koska olen muutenkin tässä parin kuukauden aikana ollut melko paljon sosiaalisen median kanssa tekemisissä opparin teon myötä. Opin kuitenkin esimerkiksi käyttämään Windows Movie Makeria, opin uusia asioita sosiaalisen median uusista kanavista kuten SnapChatista ja WhatsApp Messengeristä. Opin pitämään blogia ja suunnittelemaan postauksia.

Aluksi kammosin hiukan sitä, että kurssin edellytyksenä oli julkisen blogin pitäminen. En tiedä miksi, koska tykkään kyllä kirjoittamisesta ja olen joskus aiemminkin elämässäni yrittänyt pitää blogia (homma kaatui sitten siihen, kun en koskaan muistanut päivittää sitä). Kurssin aikana huomasin, että blogin pitäminen oli mukavaa ja virkistävää vaihtelua muihin verkkokursseihin (eli esseiden palautusta Moodle-järjestelmään). Siksi toivoisinkin, että jatkossa muillakin verkkokursseilla blogien pitämistä hyödynnettäisiin yhä enemmän (ainakin sellaisilla kursseilla, mihin sopisi blogin pitäminen).

Blogin jatkosta en osaa sanoa juuta enkä jaata. Toisaalta blogin pitäminen on ollut mukavaa, toisaalta myös työlästä. Loppukevät tulee varmaankin hyvin pitkälti menemään opparin ja viimeisten kurssien viimeistelyssä ja valmistumisjuhlia odotellessa. Lisäksi blogille pitäisi ehkä löytää joku uusi agenda sosiaalisen median sijaan - ehkäpä ammattikorkeakoulusta valmistautuneen, ensimmäisen varsinaisen tutkintonsa loppuunvieneen opiskelijan seikkailuja tällä kertaa työelämän puolella?

Mitä kaikkea näemme tai emme näe sosiaalisessa mediassa?

Ilta-Sanomat uutisoi sivuillaan tällä viikolla siitä, kuinka Facebookissa pääsee näkemään ne päivitykset, joita ei ole aiemmin nähnyt. Mikäli Facebookin avatessaan näkisi kaikki mahdolliset päivitykset mitä on tehty, olisi newsfeed niin täynnä informaatiota, että selaaminen kävisi - ainakin kuuleman mukaan - työstä.

Facebook näyttää jokaisen käyttäjän newsfeedissä vain ne postaukset, jotka se olettaa kiinnostavan käyttäjää. Eli esimerkiksi niiden henkilöiden päivitykset, jotka saavat aikaan paljon tykkäyksiä ja kommentteja. Ne mainokset, jotka sinua ehkä kiinnostavat googlettelun ja tykkäilyjen perusteella. Kuvalliset ja videolliset päivitykset takaavat myös suuremman näkyvyyden Facebookissa.

Myös MTV:llä tuottajana työskentelevä Martti Lindholm kertoo blogissaan, kuinka tämä sama ilmiö toistuu osittain myös Twitterissä, kun seurataan maailmalla kaikkein suosituimpia hashtägejä. Kaikki muistavat varmaan, kuinka #vainelämää pääsi kerran twiitatuimpien listalle.

"Facebook toimii, Twitter pyrkii räätälöimään palvelunsa käyttökokemuksen mahdollisimman personoituun suuntaan ja valitsee yksittäisille käyttäjälle esittämänsä sisällön tarkoin. Lopputulokseen vaikuttavat mm tilit, joita itse seuraat, julkaistu sisältö sekä oma sijaintisi."

"Tiesitkö, että yksi Twitterin tarjoamista mainosratkaisuista on oman otsikon tai hashtagin saattaminen trends-listalle?"

Mitä mieltä olette tällaisen ns. "personoidun" newsfeedin tarjoamisesta käyttäjille sosiaalisessa mediassa?




Lähteet:
Martti Lindholmin blogi. "TheMartti." http://blog.themartti.com/2014/10/04/voiko-suomalainen-tv-sisalto-olla-maailman-twiitatuin-aihe/

Twitteriin juoruumaan!

Olen aiemmin lukenut eri lähteistä, että sosiaalisen median käyttäjät voidaan luokitella muutamaan eri kategoriaan. Kategorioita oli useampia, mutta perusjako oli passiivisiin seuraajiin ja aktiivisiin osallistujiin.

Itse kuulun lähes missä tahansa sosiaalisen median kanavassa vähintäänkin passiivisiin seuraajiin. Facebookin käyttö on taantunut lähestulkoon muiden kyttäämisen tasolle (jos Messengerissä jutustelua ei lasketa). Instagramia en välttämättä päivitä joka päivä, mutta seuraan muita ja etsin sisältöjä sieltä useita kertoja päivässä. Lisäksi suorastaan rakastan Twitteriä: etsin usein hashtageja ajankohtaisilla aiheilla ja seurailen, mistä ihmiset puhuvat. Itse en juurikaan twiittaile, mutta nautin suuresti muiden tuottamien sisältöjen lueskelusta.

Olen töissä media-alalla ja seuraan aktiivisesti esimerkiksi, mitä tv:ssä tapahtuu. Kun alkaa uusi tv-sarja tai livelähetys alkaa, Twitter ja hashtagit heräävät eloon. Jos sohvan nurkassa ei ole ketään, kenen kanssa analysoida tv:stä tulevaa sisältöä, niin ainakin voin nyökytellä samaa mieltä olevien twiittaajien päivityksille Twitterissä tai naureskella jonkun osuvalle naljailulle.

Twitterin voitaisiinkin sanoa olevan digitaalisella alustalla toimiva torikokous, jonne ihmiset päätyvät päivittelemään esimerkiksi tv-maailmassa tapahtuvia asioita. Usein Twitterin suosituimpien hashtagien listoille pääsevätkin juuri esimerkiksi tv-ohjelmien hashtagit, ainakin niinä aikoina, kun jakso on tulossa töllöttimestä ulos.



Ja samalla tavalla kun Instagramissa leviävät hauskat meme-kuvat, leviävät Twitterissä hauskat twiitit. Nykyihminen on niin kiireinen ja täynnä informaatiota, että tällainen 140 merkkiin typistetty vitsi naurattaakin ehkä enemmän, kuin kahden aukeaman mittainen kertomus.

Kevät on jo pitkällä.

Kevät on mennyt uskomattoman hurjaa vauhtia.

Tein jo viime viikolla viimeistä varsinaista palautusta "sosiaalinen media tutuksi" -kurssille, mutta tajusin vasta eilen, että kurssi onkin jo aivan lopuillaan. Kevään aikana on kiirettä pitänyt ja varsinkin näinä viime päivinä, koska olen ahertanut myös oman opinnäytetyöni parissa.

Opinnäytetyöni aihe käsittelee sosiaalista mediaa ja oli mukavaa, että tein sitä koko ajan tässä kurssin sivussa. Parin viimeisen viikon aikana olen käynyt myös haastattelemassa muutamaa sosiaalisen median asiantuntijaa eri yrityksistä liittyen opinnäytetyöhöni ja oppinut näistä kokemuksista valtavasti.

Vaikkakin kyseessä on vain opinnäytetyö AMK-tasolla, luotan prosessin jälkeen paljon enemmän kykyihini siinä, että voisin joskus tulevaisuudessa toimia sosiaalisen median parissa työssänikin.

Sosiaalisen median kanavat ovat kuitenkin jatkuvasti muuttuvia ja kehittyviä palveluita ja sovelluksia, joita pitää seurata aktiivisesti, mikäli haluaa pysyä mukana veneen kyydissä.

Tulee olemaan kiinnostavaa seurata, mihin sosiaalisen median kanavat tulevat tulevaisuudessa kehittymään erityisesti yritysten näkökulmasta katsottuna. Kuinka kaupallisuus ja mainospuoli tulee kehittymään esimerkiksi Instagramissa tai pikaviestinpalveluissa? Muuttuvatko ilmaiset sosiaalisen median kanavat maksullisiksi? Alkaako perinteinen sosiaalinen media menettämään hohtoaan sen kaupallisuuden vuoksi, vai kehittyykö alalle jotain aivan täysin uutta? Miten yritysten markkinointiviestintä kehittyy sosiaalisessa mediassa uudella tavalla? Tuleeko vanhempi ikäluokka valtaamaan uudet sosiaalisen median kanavat samalla tavalla, kuin Facebookin?

Tapahtui mitä tahansa, pidän korvat ja silmät auki ja odotan mielenkiinnolla.

Apua - Facebook vakoilee minua!

Kun vaihdoin älypuhelimeni hiukan uudempaan versioon aikaisemmin tänä vuonna, ihmettelin sen uusia, hienoja ominaisuuksia.

Kun puhelin oli ollut käytössäni muutaman päivän, rupesin ihmettelemään, miksi se piippaa vähän väliä ja antaa ihmeellisiä ilmoituksia, joihin en ollut vanhan puhelimen kanssa ollenkaan tottunut.
"Lähde nyt kotoa, jos haluat ehtiä klo 9.00 tapaamiseen."
"Parkkipaikkoja lähettyvillä."
"Matka-aika paikkaan Työpaikka, 42 min."

Mitä ihmettä? Miten puhelin voi tietää, missä olen töissä? Miksi se antaa tuollaisia ilmoituksia? Tuntui, etten saanut olla missään rauhassa ilman, että puhelin ehdotti nopeinta reittiä kotiin tai lähellä olevia minua mahdollisesti kiinnostavia tapahtumia tai paikkoja.

Pienen viitsimisen jälkeen huomasin, että puhelimessani oli sijaintipalvelut päällä. Sen vuoksi se kertoi jatkuvia säätiedotuksia, googletteluni perustella se ehdotti myös elokuvia, mitä ehkä haluaisin nähdä lähellä olevissa elokuvateattereissa.

Sijaintipalveluiden ollessa päällä, googlettelun seuranta ynnä muut kikat eivät sinällään tulleet yllätyksenä, mutta kun niihin ei aiemmin ollut tottunut eikä saanut ilmoituksia niistä, ei niihin kiinnittänyt lainkaan huomiota.

Facebook on ollut otsikoissa jo aiemmin siitä, kuinka se seuraa esimerkiksi, millä verkkosivustoilla sen käyttäjät käyvät, myös kirjautumisen ulkopuolella. Ilta-Sanomien mukaan Facebook seuraa kuitenkin käyttäjiään myös monella muulla tavalla: se seuraa esimerkiksi käyttäjän sijaintia, kaikenlaista verkkoselailua ja se voi jopa kuunnella puhelimen ympäristöä. Tällä tavoin Facebook voi tarjota kohdennettua mainontaa entistä tarkemmin: se voi verrata demografisia tietoja esimerkiksi seuraamalla päivityksien ja kommenttien aiheita ja tarjota siten mainostajille hyödyllistä tietoa. Facebook kuitenkin lupaa, että tietoja käsitellään anonyymisti ja Messengerin välityksellä käytäviä yksityisiä keskusteluita ei seurata.

Oli miten oli, itse en luottaisi yksityisyydensuojaani 100 %:sesti missään tilanteessa, vaikka sijaintipalvelut ottaisikin pois päältä ja kieltäisi myös kaiken muun seuraamisen. Myös jutun mukaan ainut täysin varma yksityisyydensuojaamiskeino onkin poistaa koko Facebook-tili ja kaikki mahdolliset Facebook-sovellukset älypuhelimesta.

Mutta kuinka montaa seuraaminen haittaa niin paljon, että on valmis luopumaan Facebookin käytöstä kokonaan?

Sosiaalinen media ja eduskuntavaalit 2015.

En malta odottaa, että eduskuntavaalit loppuvat.

Olen äänestämisen kannalla ja ehdottomasti sitä mieltä, että liian harva nuorista vaivautuu kävelemään äänestyspaikalle ja edes yrittää vaikuttaa asioihin. Mutta, kuten aikaisempinakin vuosina, olen tässä vaiheessa korviani myöten täynnä vaaleja.

En ole erityisen kiinnostunut politiikasta, mutta seuraan kyllä aikaani aktiivisesti ja olen äänestänyt (ja aion äänestää) joka kerta, kun vain ikä on sen sallinut. En kuitenkaan kestä sitä, että joka ikinen some-kanava, lehti, kadunkulma, TV- ja radiokanava on täynnä vaaliehdokkaita, vaalimainoksia, vaalitentteja ja puolueita. Aamuisin en voi edes kävellä töihin ilman, että käsiini tungetaan vaalilehtisiä ja pinssejä, joita en halua. Tuulisina aamuina katselen, kun paperiroska lentää pitkin katuja ympäri Helsinkiä.

Joillekin ehdokkaille voi tulla shokkina se, että itse en ainakaan äänestä sitä henkilöä, joka ahdistelee minua useiten kaduilla ja heittelee paperiroskaa pitkin katuja. En myöskään äänestä sitä, jonka naaman näen useiten tv-mainoksissa tai metrotunnelien seinillä. Mieleni ei muutu, vaikka minulle tarjottaisiin aamukahvit Elielinaukiolla tai saisin uuden hienon pinssin (käyttääkö kukaan muuten enää pinssejä?). Toisaalta ymmärrän kyllä, miten tärkeää vaalikampanjointi ehdokkaille on, mutta itseäni se ei ainakaan tähän mennessä ole vielä vakuuttanut.



Kuuluuko sitten politiikka sosiaaliseen mediaan? Hyvä kysymys. Tuntuu luonnolliselta, että ilmiö, joka on jo joka paikassa, on myös sosiaalisessa mediassa. Ehkä vaalihuuman kestää some-kanavissa sen aikaa, kun sitä tuputetaan kaikkialla muuallakin. Sosiaalisessa mediassa vaaliasioista voidaan käydä myös ehkä astetta rennompia (ja ehkä myös kriittisempiä?) keskusteluja.

Kaleva oli kuitenkin julkaissut sivuillaan listan sosiaalisessa mediassa tapahtuneista mokista ja pieleen menneistä poliittisista kampanjoista - siinäpä ohjenuoraa puolueille ainakin tulevaisuuden varalle.



Lähteet: 
Kaleva. Sosiaalinen media on poliitikolle arvaamaton ja ankara - muistatko nämä kymmenen mokaa? http://www.kaleva.fi/uutiset/eduskuntavaalit-2015/sosiaalinen-media-on-poliitikolle-arvaamaton-ja-ankara-muistatko-nama-kymmenen-mokaa/693486/

Vaikuttaako taloudellinen tilanne some-kanavan valintaan?

Nykyaikana sosiaalisen median kanavia ja sovelluksia ollessa niin useita olen miettinyt, missä kanavassa pitäisi olla ja missä ihmiset ylipäätään ovat.

Sanomattakin on selvää, että Facebook on suosituin sosiaalinen media yli miljardilla käyttäjällään (Yle,) Muina jätteinä tulevat esimerkiksi Twitter, Instagram, WhatsApp ja Snapchat. Mutta kuka käyttää mitäkin ja miksi?

Helsingin Sanomat julkaisi nettisivuillaan uutisen, jonka esittelemän tutkimuksen mukaan ainakin Yhdysvalloissa köyhemmät nuoret käyttävät aktiivisemmin Facebookia, kun taas rikkaammat ovat kyllä Facebookissa, mutta vielä enemmän Twitterissä ja SnapChatissa. Aiemmin on ollut puhetta sosiaalisen median pirstaloitumisesta ja siitä, että nuoret siirtyvät Facebookista muihin sosiaalisen median kanaviin. Helsingin Sanomien uutisessa mainitussa tutkimuksessa väitetään kuitenkin, että nuoret eivät ole poistuneet Facebookista minnekään, he ovat vain siirtymään käyttämään aktiivisesti lisäksi myös muita palveluita.

Ainakin omassa kaveri- ja tuttavapiirissäni suosituimmat some-palvelut ovat Facebook, LinkedIn ja Instagram - ja niissä kolmessa sovelluksessa minäkin olen aktiivinen. Taloudellisesta tilanteesta ja muista tekijöistä en tiedä, mutta omat sosiaalisen median sovellusvalintani riippuvat ainakin siitä, missä ovat tutut, ystävät ja lähipiiri.

Uutisen luettuani itseä jäi harmittamaan hiukan, miksei tutkimuksessa oltu eritelty tarkemmin sitä, miksi nuorten taloudellinen tilanne vaikuttaa sosiaalisen median kanavan valittaan. Ehkä Yhdysvalloissa rikkaiden ja köyhien nuorten elämäntapa on niin erilainen, että se vaikuttaa asioihin. Ehkä köyhemmillä on vähemmän aikaa ja kiinnostusta tutustua ja perehtyä uusiin sosiaalisen median sovelluksiin?

Lähteet:
Helsingin Sanomat. USA:ssa köyhemmät nuoret suosivat Facebookia - rikkaammat Twitteriä tai Snapchat-palvelua, http://www.hs.fi/ulkomaat/a1428544149325
Yle. Facebookilla jo miljardi käyttäjää. http://yle.fi/uutiset/facebookilla_jo_miljardi_kayttajaa/6322267