Itsearviointi.

Kurssi lähenee tosiaan loppuaan, on nimittäin itsearvioinnin paikka.

Mielestäni olen suoriutunut kurssilla hyvin - olen julkaissut vähintään kolme postausta blogissani joka viikko. Olen tehnyt kaikki tarvittavat tehtävät ajoissa ja ollakseni täysin rehellinen, käytin tähän kurssiin paljon enemmän aikaa kuin aikaisemmin tänä vuonna olleeseen verkkokurssiini. Ehkäpä kiinnostava aihe sitten vetää puoleensa...

Olen myös käynyt ahkerasti lukemassa sekä opettajien, että muiden kurssilaisten blogeja. Jos jostain pitää noottia itselleen antaa, niin ainakin siitä, että olisin ehkä hiukan ahkerammin voinut kommentoida muiden blogeja ja olla mukana keskusteluissa. Ehkä kuitenkin blogitekstien suunnittelu, asioista selvää ottaminen ja muut tehtävät tuntuivat vievän liian paljon aikaa kommentoinnilta.

Kurssin lopputulemaan olen kuitenkin tyytyväinen. En ollut varma, mitä kaikkea uutta oppisin kurssin aikana, koska olen muutenkin tässä parin kuukauden aikana ollut melko paljon sosiaalisen median kanssa tekemisissä opparin teon myötä. Opin kuitenkin esimerkiksi käyttämään Windows Movie Makeria, opin uusia asioita sosiaalisen median uusista kanavista kuten SnapChatista ja WhatsApp Messengeristä. Opin pitämään blogia ja suunnittelemaan postauksia.

Aluksi kammosin hiukan sitä, että kurssin edellytyksenä oli julkisen blogin pitäminen. En tiedä miksi, koska tykkään kyllä kirjoittamisesta ja olen joskus aiemminkin elämässäni yrittänyt pitää blogia (homma kaatui sitten siihen, kun en koskaan muistanut päivittää sitä). Kurssin aikana huomasin, että blogin pitäminen oli mukavaa ja virkistävää vaihtelua muihin verkkokursseihin (eli esseiden palautusta Moodle-järjestelmään). Siksi toivoisinkin, että jatkossa muillakin verkkokursseilla blogien pitämistä hyödynnettäisiin yhä enemmän (ainakin sellaisilla kursseilla, mihin sopisi blogin pitäminen).

Blogin jatkosta en osaa sanoa juuta enkä jaata. Toisaalta blogin pitäminen on ollut mukavaa, toisaalta myös työlästä. Loppukevät tulee varmaankin hyvin pitkälti menemään opparin ja viimeisten kurssien viimeistelyssä ja valmistumisjuhlia odotellessa. Lisäksi blogille pitäisi ehkä löytää joku uusi agenda sosiaalisen median sijaan - ehkäpä ammattikorkeakoulusta valmistautuneen, ensimmäisen varsinaisen tutkintonsa loppuunvieneen opiskelijan seikkailuja tällä kertaa työelämän puolella?

Mitä kaikkea näemme tai emme näe sosiaalisessa mediassa?

Ilta-Sanomat uutisoi sivuillaan tällä viikolla siitä, kuinka Facebookissa pääsee näkemään ne päivitykset, joita ei ole aiemmin nähnyt. Mikäli Facebookin avatessaan näkisi kaikki mahdolliset päivitykset mitä on tehty, olisi newsfeed niin täynnä informaatiota, että selaaminen kävisi - ainakin kuuleman mukaan - työstä.

Facebook näyttää jokaisen käyttäjän newsfeedissä vain ne postaukset, jotka se olettaa kiinnostavan käyttäjää. Eli esimerkiksi niiden henkilöiden päivitykset, jotka saavat aikaan paljon tykkäyksiä ja kommentteja. Ne mainokset, jotka sinua ehkä kiinnostavat googlettelun ja tykkäilyjen perusteella. Kuvalliset ja videolliset päivitykset takaavat myös suuremman näkyvyyden Facebookissa.

Myös MTV:llä tuottajana työskentelevä Martti Lindholm kertoo blogissaan, kuinka tämä sama ilmiö toistuu osittain myös Twitterissä, kun seurataan maailmalla kaikkein suosituimpia hashtägejä. Kaikki muistavat varmaan, kuinka #vainelämää pääsi kerran twiitatuimpien listalle.

"Facebook toimii, Twitter pyrkii räätälöimään palvelunsa käyttökokemuksen mahdollisimman personoituun suuntaan ja valitsee yksittäisille käyttäjälle esittämänsä sisällön tarkoin. Lopputulokseen vaikuttavat mm tilit, joita itse seuraat, julkaistu sisältö sekä oma sijaintisi."

"Tiesitkö, että yksi Twitterin tarjoamista mainosratkaisuista on oman otsikon tai hashtagin saattaminen trends-listalle?"

Mitä mieltä olette tällaisen ns. "personoidun" newsfeedin tarjoamisesta käyttäjille sosiaalisessa mediassa?




Lähteet:
Martti Lindholmin blogi. "TheMartti." http://blog.themartti.com/2014/10/04/voiko-suomalainen-tv-sisalto-olla-maailman-twiitatuin-aihe/

Twitteriin juoruumaan!

Olen aiemmin lukenut eri lähteistä, että sosiaalisen median käyttäjät voidaan luokitella muutamaan eri kategoriaan. Kategorioita oli useampia, mutta perusjako oli passiivisiin seuraajiin ja aktiivisiin osallistujiin.

Itse kuulun lähes missä tahansa sosiaalisen median kanavassa vähintäänkin passiivisiin seuraajiin. Facebookin käyttö on taantunut lähestulkoon muiden kyttäämisen tasolle (jos Messengerissä jutustelua ei lasketa). Instagramia en välttämättä päivitä joka päivä, mutta seuraan muita ja etsin sisältöjä sieltä useita kertoja päivässä. Lisäksi suorastaan rakastan Twitteriä: etsin usein hashtageja ajankohtaisilla aiheilla ja seurailen, mistä ihmiset puhuvat. Itse en juurikaan twiittaile, mutta nautin suuresti muiden tuottamien sisältöjen lueskelusta.

Olen töissä media-alalla ja seuraan aktiivisesti esimerkiksi, mitä tv:ssä tapahtuu. Kun alkaa uusi tv-sarja tai livelähetys alkaa, Twitter ja hashtagit heräävät eloon. Jos sohvan nurkassa ei ole ketään, kenen kanssa analysoida tv:stä tulevaa sisältöä, niin ainakin voin nyökytellä samaa mieltä olevien twiittaajien päivityksille Twitterissä tai naureskella jonkun osuvalle naljailulle.

Twitterin voitaisiinkin sanoa olevan digitaalisella alustalla toimiva torikokous, jonne ihmiset päätyvät päivittelemään esimerkiksi tv-maailmassa tapahtuvia asioita. Usein Twitterin suosituimpien hashtagien listoille pääsevätkin juuri esimerkiksi tv-ohjelmien hashtagit, ainakin niinä aikoina, kun jakso on tulossa töllöttimestä ulos.



Ja samalla tavalla kun Instagramissa leviävät hauskat meme-kuvat, leviävät Twitterissä hauskat twiitit. Nykyihminen on niin kiireinen ja täynnä informaatiota, että tällainen 140 merkkiin typistetty vitsi naurattaakin ehkä enemmän, kuin kahden aukeaman mittainen kertomus.

Kevät on jo pitkällä.

Kevät on mennyt uskomattoman hurjaa vauhtia.

Tein jo viime viikolla viimeistä varsinaista palautusta "sosiaalinen media tutuksi" -kurssille, mutta tajusin vasta eilen, että kurssi onkin jo aivan lopuillaan. Kevään aikana on kiirettä pitänyt ja varsinkin näinä viime päivinä, koska olen ahertanut myös oman opinnäytetyöni parissa.

Opinnäytetyöni aihe käsittelee sosiaalista mediaa ja oli mukavaa, että tein sitä koko ajan tässä kurssin sivussa. Parin viimeisen viikon aikana olen käynyt myös haastattelemassa muutamaa sosiaalisen median asiantuntijaa eri yrityksistä liittyen opinnäytetyöhöni ja oppinut näistä kokemuksista valtavasti.

Vaikkakin kyseessä on vain opinnäytetyö AMK-tasolla, luotan prosessin jälkeen paljon enemmän kykyihini siinä, että voisin joskus tulevaisuudessa toimia sosiaalisen median parissa työssänikin.

Sosiaalisen median kanavat ovat kuitenkin jatkuvasti muuttuvia ja kehittyviä palveluita ja sovelluksia, joita pitää seurata aktiivisesti, mikäli haluaa pysyä mukana veneen kyydissä.

Tulee olemaan kiinnostavaa seurata, mihin sosiaalisen median kanavat tulevat tulevaisuudessa kehittymään erityisesti yritysten näkökulmasta katsottuna. Kuinka kaupallisuus ja mainospuoli tulee kehittymään esimerkiksi Instagramissa tai pikaviestinpalveluissa? Muuttuvatko ilmaiset sosiaalisen median kanavat maksullisiksi? Alkaako perinteinen sosiaalinen media menettämään hohtoaan sen kaupallisuuden vuoksi, vai kehittyykö alalle jotain aivan täysin uutta? Miten yritysten markkinointiviestintä kehittyy sosiaalisessa mediassa uudella tavalla? Tuleeko vanhempi ikäluokka valtaamaan uudet sosiaalisen median kanavat samalla tavalla, kuin Facebookin?

Tapahtui mitä tahansa, pidän korvat ja silmät auki ja odotan mielenkiinnolla.

Apua - Facebook vakoilee minua!

Kun vaihdoin älypuhelimeni hiukan uudempaan versioon aikaisemmin tänä vuonna, ihmettelin sen uusia, hienoja ominaisuuksia.

Kun puhelin oli ollut käytössäni muutaman päivän, rupesin ihmettelemään, miksi se piippaa vähän väliä ja antaa ihmeellisiä ilmoituksia, joihin en ollut vanhan puhelimen kanssa ollenkaan tottunut.
"Lähde nyt kotoa, jos haluat ehtiä klo 9.00 tapaamiseen."
"Parkkipaikkoja lähettyvillä."
"Matka-aika paikkaan Työpaikka, 42 min."

Mitä ihmettä? Miten puhelin voi tietää, missä olen töissä? Miksi se antaa tuollaisia ilmoituksia? Tuntui, etten saanut olla missään rauhassa ilman, että puhelin ehdotti nopeinta reittiä kotiin tai lähellä olevia minua mahdollisesti kiinnostavia tapahtumia tai paikkoja.

Pienen viitsimisen jälkeen huomasin, että puhelimessani oli sijaintipalvelut päällä. Sen vuoksi se kertoi jatkuvia säätiedotuksia, googletteluni perustella se ehdotti myös elokuvia, mitä ehkä haluaisin nähdä lähellä olevissa elokuvateattereissa.

Sijaintipalveluiden ollessa päällä, googlettelun seuranta ynnä muut kikat eivät sinällään tulleet yllätyksenä, mutta kun niihin ei aiemmin ollut tottunut eikä saanut ilmoituksia niistä, ei niihin kiinnittänyt lainkaan huomiota.

Facebook on ollut otsikoissa jo aiemmin siitä, kuinka se seuraa esimerkiksi, millä verkkosivustoilla sen käyttäjät käyvät, myös kirjautumisen ulkopuolella. Ilta-Sanomien mukaan Facebook seuraa kuitenkin käyttäjiään myös monella muulla tavalla: se seuraa esimerkiksi käyttäjän sijaintia, kaikenlaista verkkoselailua ja se voi jopa kuunnella puhelimen ympäristöä. Tällä tavoin Facebook voi tarjota kohdennettua mainontaa entistä tarkemmin: se voi verrata demografisia tietoja esimerkiksi seuraamalla päivityksien ja kommenttien aiheita ja tarjota siten mainostajille hyödyllistä tietoa. Facebook kuitenkin lupaa, että tietoja käsitellään anonyymisti ja Messengerin välityksellä käytäviä yksityisiä keskusteluita ei seurata.

Oli miten oli, itse en luottaisi yksityisyydensuojaani 100 %:sesti missään tilanteessa, vaikka sijaintipalvelut ottaisikin pois päältä ja kieltäisi myös kaiken muun seuraamisen. Myös jutun mukaan ainut täysin varma yksityisyydensuojaamiskeino onkin poistaa koko Facebook-tili ja kaikki mahdolliset Facebook-sovellukset älypuhelimesta.

Mutta kuinka montaa seuraaminen haittaa niin paljon, että on valmis luopumaan Facebookin käytöstä kokonaan?

Sosiaalinen media ja eduskuntavaalit 2015.

En malta odottaa, että eduskuntavaalit loppuvat.

Olen äänestämisen kannalla ja ehdottomasti sitä mieltä, että liian harva nuorista vaivautuu kävelemään äänestyspaikalle ja edes yrittää vaikuttaa asioihin. Mutta, kuten aikaisempinakin vuosina, olen tässä vaiheessa korviani myöten täynnä vaaleja.

En ole erityisen kiinnostunut politiikasta, mutta seuraan kyllä aikaani aktiivisesti ja olen äänestänyt (ja aion äänestää) joka kerta, kun vain ikä on sen sallinut. En kuitenkaan kestä sitä, että joka ikinen some-kanava, lehti, kadunkulma, TV- ja radiokanava on täynnä vaaliehdokkaita, vaalimainoksia, vaalitentteja ja puolueita. Aamuisin en voi edes kävellä töihin ilman, että käsiini tungetaan vaalilehtisiä ja pinssejä, joita en halua. Tuulisina aamuina katselen, kun paperiroska lentää pitkin katuja ympäri Helsinkiä.

Joillekin ehdokkaille voi tulla shokkina se, että itse en ainakaan äänestä sitä henkilöä, joka ahdistelee minua useiten kaduilla ja heittelee paperiroskaa pitkin katuja. En myöskään äänestä sitä, jonka naaman näen useiten tv-mainoksissa tai metrotunnelien seinillä. Mieleni ei muutu, vaikka minulle tarjottaisiin aamukahvit Elielinaukiolla tai saisin uuden hienon pinssin (käyttääkö kukaan muuten enää pinssejä?). Toisaalta ymmärrän kyllä, miten tärkeää vaalikampanjointi ehdokkaille on, mutta itseäni se ei ainakaan tähän mennessä ole vielä vakuuttanut.



Kuuluuko sitten politiikka sosiaaliseen mediaan? Hyvä kysymys. Tuntuu luonnolliselta, että ilmiö, joka on jo joka paikassa, on myös sosiaalisessa mediassa. Ehkä vaalihuuman kestää some-kanavissa sen aikaa, kun sitä tuputetaan kaikkialla muuallakin. Sosiaalisessa mediassa vaaliasioista voidaan käydä myös ehkä astetta rennompia (ja ehkä myös kriittisempiä?) keskusteluja.

Kaleva oli kuitenkin julkaissut sivuillaan listan sosiaalisessa mediassa tapahtuneista mokista ja pieleen menneistä poliittisista kampanjoista - siinäpä ohjenuoraa puolueille ainakin tulevaisuuden varalle.



Lähteet: 
Kaleva. Sosiaalinen media on poliitikolle arvaamaton ja ankara - muistatko nämä kymmenen mokaa? http://www.kaleva.fi/uutiset/eduskuntavaalit-2015/sosiaalinen-media-on-poliitikolle-arvaamaton-ja-ankara-muistatko-nama-kymmenen-mokaa/693486/

Vaikuttaako taloudellinen tilanne some-kanavan valintaan?

Nykyaikana sosiaalisen median kanavia ja sovelluksia ollessa niin useita olen miettinyt, missä kanavassa pitäisi olla ja missä ihmiset ylipäätään ovat.

Sanomattakin on selvää, että Facebook on suosituin sosiaalinen media yli miljardilla käyttäjällään (Yle,) Muina jätteinä tulevat esimerkiksi Twitter, Instagram, WhatsApp ja Snapchat. Mutta kuka käyttää mitäkin ja miksi?

Helsingin Sanomat julkaisi nettisivuillaan uutisen, jonka esittelemän tutkimuksen mukaan ainakin Yhdysvalloissa köyhemmät nuoret käyttävät aktiivisemmin Facebookia, kun taas rikkaammat ovat kyllä Facebookissa, mutta vielä enemmän Twitterissä ja SnapChatissa. Aiemmin on ollut puhetta sosiaalisen median pirstaloitumisesta ja siitä, että nuoret siirtyvät Facebookista muihin sosiaalisen median kanaviin. Helsingin Sanomien uutisessa mainitussa tutkimuksessa väitetään kuitenkin, että nuoret eivät ole poistuneet Facebookista minnekään, he ovat vain siirtymään käyttämään aktiivisesti lisäksi myös muita palveluita.

Ainakin omassa kaveri- ja tuttavapiirissäni suosituimmat some-palvelut ovat Facebook, LinkedIn ja Instagram - ja niissä kolmessa sovelluksessa minäkin olen aktiivinen. Taloudellisesta tilanteesta ja muista tekijöistä en tiedä, mutta omat sosiaalisen median sovellusvalintani riippuvat ainakin siitä, missä ovat tutut, ystävät ja lähipiiri.

Uutisen luettuani itseä jäi harmittamaan hiukan, miksei tutkimuksessa oltu eritelty tarkemmin sitä, miksi nuorten taloudellinen tilanne vaikuttaa sosiaalisen median kanavan valittaan. Ehkä Yhdysvalloissa rikkaiden ja köyhien nuorten elämäntapa on niin erilainen, että se vaikuttaa asioihin. Ehkä köyhemmillä on vähemmän aikaa ja kiinnostusta tutustua ja perehtyä uusiin sosiaalisen median sovelluksiin?

Lähteet:
Helsingin Sanomat. USA:ssa köyhemmät nuoret suosivat Facebookia - rikkaammat Twitteriä tai Snapchat-palvelua, http://www.hs.fi/ulkomaat/a1428544149325
Yle. Facebookilla jo miljardi käyttäjää. http://yle.fi/uutiset/facebookilla_jo_miljardi_kayttajaa/6322267

Mitä jos en ole somessa?

Yle-uutiset uutisoi sivuillaan vuoden alussa nuorista, jotka eivät ole somessa. Ketä nämä erilaiset nuoret oikein ovat? Ja miksi he eivät ole somessa? Miten he pitävät yhteyttä ystäviinsä? Miten voi nykyaikana olla nuori, jos ei ole somessa?

"Vielä muutama vuosi sitten mediassa uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan lähinnä sarjamurhaajat pysyttelevät Facebookin ulkopuolella."

Muistan itsekin "Facebookin kulta-aikana" ihmetelleeni ihmisiä, jotka eivät ole Facebookissa. En vain ymmärtänyt syytä, miksi ei. Yhteydenpito ystäviin ja esimerkiksi ryhmätöiden tekeminen on niin yksinkertaista Facebookissa. Aina tiesi, mitä kaikille kavereille kuului. Liittyminen oli ilmaista. Miksi ei?

Vaikka olen itse kiitettävän aktiivinen sosiaalisessa mediassa, ymmärrän nykyään, miksi jotkut eivät siellä ole. Joidenkin ihmisten pakottava tarve ja halu jakaa kaikki somessa hämmentää itseäni vielä tänäkin päivänä. Oletko mitään, jos et ole somessa? Kenelle kerrot, mitä söit aamiaiseksi? Mistä kukaan tietää, missä vietät perjantai-iltaasi? Onko mikään elämässä enää hauskaa, jos sitä ei voi jakaa sosiaalisessa mediassa?

Ylen jutun luettuani olin suorastaan järkyttynyt siitä, että jopa osa kouluun tai harrastuksiin liittyvistä asioista oli mennyt nuorilta ohi, koska he eivät ole mukana somessa. Ehdottoman tärkeää nyt ainakin koulussa olisi, ettei odoteta tai velvoiteta ketään liittymään someen. Tietotekniikan opetus on tietenkin ehdottoman tärkeää nykypäivänä, mutta sosiaaliseen mediaan liittymistä ei ainakaan pitäisi suositella tai kannustaa - jokainen tulee mukaan jakamaan elämäänsä, mikäli niin itse haluaa.

"Minua harmittaa somessa se, että siellä luodaan harhakuvaa yhteiskunnasta. Somen palveluissa voi luoda itselleen imagoa osallistumalla tiettyihin tapahtumiin tai tykkäämällä tietyistä kuvista. Oman identiteetin muokkaaminen on helppoa: voi esimerkiksi tykätä Vasemmistonuorten sivuista, jotta näyttäisi urbaanilta hipsteriltä. Koko maailman voi muuttaa pelkillä filttereillä. Oikeassa elämässä oman identiteetin rakentaminen on kuitenkin vaikeampaa."

Hyvin suuri osa keskusteluista käydään nykyisin somen kautta, jolloin ns. "tavalliset sosiaaliset taidot" ja kasvotusten käytävät keskustelutaidot saattavat ruostua. Epämiellyttävissä tilanteissa ihmiset katoavat some-maailmaansa. Jos ei ole somessa, joutuu epämiellyttävät ja kiusalliset tilanteet kohtaamaan ja selvittämään itse ilman pakenemista.

Kaikki some-riippuvaiset hyötyisivät varmaan jutun lukemisesta - esittelyssä on kaksi harvinaisen fiksulta ja sosiaalisilta kyvyiltään keskivertoa jopa kehittyneemmiltä vaikuttavaa nuorta naista.

Lähteet:
Yle uutiset. Nuorten Ääni: Mitä jos en ole somessa? http://yle.fi/uutiset/nuorten_aani_mita_jos_en_ole_somessa/7725855

WhatsApp tulee - oletko valmis?

Vaikka se ehkä hiukan houkuttelevaa olikin, suoraan sanottuna halusin hiukan vältellä kuva- ja videopalvelu Instagramin esittelemistä sosiaalisen median kanavana, koska teen siitä parhaillaan opinnäytetyötä (en sanoisi, että se on tulossa korvista ulos, mutta no, sanotaanko vaikka, että elämäni pyörii jollain tavalla kyseisen some-kanavan ympärillä tällä hetkellä...). Lisäksi halusin keskittyä ehkä vähän uudenlaisiin keinoihin käyttää some-kanavia yrityksissä.

Kierretään siis vielä yhden uudenlaisen some-jätin ohi ja vältetään vielä Facebookia. Seuraavaksi esitellään vuonna 2009 aloitettua pikaviestinpalvelua WhatsAppia.

WhatsApp Messenger on maksuton pikaviestinpalvelu älypuhelimille. Sillä pystyy lähettämään ilmaisia tekstiviestejä, kuvia, videoita, ääniviestejä sekä jakamaan sijaintinsa ja yhteystietojaan. WhatsApp perustuu keskusteluille ja sovellukseen perustetuille ryhmille. Yhdessä ryhmässä voi olla maksimissaan jopa 100 keskustelijaa.

WhatsAppin perustajat olivat aikanaan tunnettuja siitä, että he vannoivat sen nimeen, ettei WhatsAppista tule mainosten tai pelien jakamisväylä. Viime vuoden alussa some-jätti Facebook osti WhatsAppin kuitenkin vaatimattomalla 12 miljardilla eurolla. Tämä ns. "takinkääntö" aiheutti tietenkin keskustelun siitä, milloin WhatsApp avautuu myös mainostajille samalla tavalla kuin esimerkiksi Facebook.

Itse koen telemarkkinoinnin ehkä ärsyttävämmäksi markkinointimuodoksi ikinä. Mikäli tällainen on tulossa WhatsAppiin, voi olla että muuttaa myös omaa suhtautumistani sovellukseen. Ainakin tällä hetkellä näen WhatsAppin positiviisena, ilmaisena tekstiviestien (ja nykyisin osittain myös puheluiden) korvaajana.  Vilkkuvat ja pomppivat mainokset sovellusta avatessa ehkä vielä kestän, mutta jos mainostaminen ja pelien jako menee yhteydenoton tasolle, luulen että ainakin täällä päässä palaa hermo ja pelko oman yksityisyyden menettämisestä nostaa päätään.

WhatsAppin perustajat vakuuttavat kuitenkin edelleen, ettei sovellukseen ole tulossa mainoksia. Oli miten oli, ainakin mainostajat odottavat sormet syyhyten WhatsAppin markkinointimahdollisuuksien mahdollista avautumista - WhatsAppilla on maailmanlaajuisesti yli 700 miljoonaa aktiivista käyttäjää ja potentiaalista ostajaa. Facebookista karkaavat nuoret ovat siirtyneet erittäin vahvaan WhatsAppiin jopa uusilla markkina-alueilla, kuten Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Lähi-Idässä.

Inc.comin mukaan jotkin yritykset ovat jo julkaisseet puhelinnumeroitaan sivustoillaan ja kannustaneet ihmisiä ottamaan yhteyttä myös WhatsAppin kautta. Esimerkiksi pienyrityksillä näkisin tämän mahdollisesti toimivana ja asiakaslähtöisenä tapana kommunikoida asiakkaiden kanssa.

Lähteet:
Inc.com. WhatsApp, Your Next Best Business Tool. http://www.inc.com/lydia-belanger/how-to-do-business-with-whatsapp.html

Twitter - yritysten uusi viestintäväline.

Tämän viikon tavoitteena oli esitellä kaksi julkista some-sovellusta, joissa voidaan käsitellä kuvaa ja ääntä. Kuvaa ja ääntä mahdollistavia some-sovelluksia on varmaankin lukemattomia – ja koska aihetta oli tarkoitus käsitellä työmaailman näkökulmasta, päätin valita tällä kertaa aiheekseni Twitterin, koska mielestäni sitä voi käyttää niin monipuolisella tasolla, erityisesti yrityksen näkökulmasta.

Twitter on jo vakiinnuttanut asemansa yhtenä suurena sosiaalisen median kanavana, enkä usko, että se suurempia esittelyjä kaipaa. Twitter on esimerkiksi Facebookin ja Instagramin ohella varsinainen sosiaalinen massamedia: Twitterillä on noin 288 miljoonaa aktiivista käyttäjää kuukausittain ja päivittäin lähetetään noin 500 miljoonaa twiittiä. (Twitter 2015.) Kuten Facebookiin ja Instagramiinkin, Twitteriin voi lyhyiden tekstinpätkien lisäksi lisätä myös kuvia ja videoita. Ja ne kaikki löytää helposti, koska ne järjestäytyvät risuaitojen, eli hashtägien avulla.  

Ainakin kansainvälisellä tasolla nykyään Twitterin käyttö yrityksien keskuudessa on lähestulkoon yhtä suosittua kuin Facebookin käyttö. Ja ei ihme – yrityksien mahdollisuudet Twitterin käyttöön ovat hyvin monimuotoiset ja joissain tilanteissa jopa paremmat kuin esimerkiksi Facebookissa.

Twitter on yrityksille jos ei muuta, niin ainakin suosittu kanava viestiä kuluttajille ja/tai medialle. Yhden ajankohtaisen, mutta surullisen esimerkin Twitterin kautta hoidetusta viestinnästä antaa German Wings, joka tiedotti muutama viikko sitten tapahtuneesta lento-onnettomuudesta mediaa ja yleisöä päivittämällä Twitteriään melko aktiivisesti. 

Paitsi yrityksille, myös uutistoimistoille ja medialle Twitter on nykyisin kanava, jossa tiedon saa levitettyä nopeammin kuin tavallisilla uutissivustoilla.

 Vaikka tarkoitus olikin esitellä kuvaa ja ääntä mahdollistavia julkisia sosiaalisia medioita, ei Twitterin pääpaino kuitenkaan ole kuvissa, äänissä tai videossa, vaan nimenomaan lyhyissä, tekstiviestityyppisissä päivityksissä, jotka jakautuvat ja järjestäytyvät hashtägien avulla.

Sosiaalisen median paino on kuitenkin ainakin omasta mielestäni siirtymässä kuviin ja videoihin, nopeaan informaatioon.

Nykypäivän ihmiset ovat kiireisiä ja täynnä informaatiota, josta he haluavat katsella vain nopeimman, kiinnostavimman, viihdyttävimmän ja helpommin käsiteltävämmän. Sen vuoksi uskonkin, että myös Twitterin sisältökin alkaa muuttua yhtä enemmän kuva- ja videopainotteiseksi.


Lähteet:
Twitter 2015. Luettavissa: https://about.twitter.com/

Some-käytöskoulua kaikenikäisille?

Some tutuksi -blogissa oli taas avattu mielenkiintoinen keskustelunaihe aikuisten ja lasten käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa. Sanotaanko vaikka näin, että henkilökohtaisesti yllätyksenä ei tullut, että sekä aikuiset, että lapset, käyttäytyvät huonosti sosiaalisessa mediassa. 

Jo aiemmassa postauksessani pohdiskelin lasten ja nuorten huonoa käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa (ja erityisesti erilaisissa keskustelusovelluksissa). Vierailu lähestulkoon kenen tahansa teini-ikäisen Ask.Fm-sivulla saa vähän päälle kaksikymppisenkin päivittelemään, mihin tämä maailma on oikein menossa ja miten niin nuoret voivat olla niin ilkeitä toisilleen. Anonyymisti, tietenkin.

Syyttävän sormen osoittelu lasten ja nuorten suuntaan ei kuitenkaan riitä. Sosiaalisen median pirstaloituminen ja entistä vanhemman väestön siirtyminen Facebookiin on ollut otsikoissa jo kauemman aikaa, ja vain ajan kysymys on ollut milloin idioottimainen some-käyttäytyminen siirtyy myös aikuisiin, elämää nähneisiin ihmisiin. Nuoret voivat toki vedota ajattelemattomuuteen ja kokemattomuuteen, mutta mihin aikuiset voivat sitten vedota?

Oma villi veikkaukseni on, että osa on niin yltiöpäisen innostunut ja suorastaan vauhkoontunut sosiaalisesta mediasta, että unohtaa täysin sen seikan, että hyvin suuri osa siitä mitä somessa jaetaan, on ainakin osittain julkista ja helposti muiden jaettavissa. 

Mielestäni sekä aikuisille, että erityisesti lapsille tulisi nykyaikana opettaa sosiaalista mediaa. Miten siellä käyttäydytään? Miten ihmisten kanssa keskustellaan? Mitä siellä voi jakaa? Mitä ei kannata jakaa? Samalla tavalla kuin ainakin itselleni koulussa opetettiin medianlukutaitoa, mielestäni myös sosiaalisen median käyttöä tulisi opettaa - kaikki eivät vain millään tunnu ymmärtävän, että mitä kerran postaat Facebook-seinälle, saattaa olla siellä ikuisesti. 

Inspiraatiota etsimässä Pinterestin syövereissä.

On aika esitellä toinen sosiaalisen median kanava. Tälläkin kertaa keskitytään hiukan itselleni tuntemattomampaan, mutta kuitenkin kiinnostavaan ja lisäksi myös visuaaliseen sosiaaliseen mediaan – Pinterestiin.

Pinterest on ilmoitustaulutyyppinen linkkien ja kuvienjakopalvelu, joka toimii Internetissä ja mobiilissa. Se keskittyy erityisesti ”Pin-lisäyksiin”, jotka ovat visuaalisia kirjanmerkkejä netistä tai Pinterestistä löydetylle mielenkiintoiselle sisällölle. Käyttäjä voi tallentaa Pin-lisäykset teemoittain tai aiheittain erilaisiin tauluihin. Pinterest on erityisesti suunnattu projekteja ja itseään toteuttaville ihmisille, jotka etsivät samanhenkisiä ihmisiä, joista inspiroitua. (Pinterest 2015.)

Pinterestistä ei löydy juurikaan paljon sitä avaavaa faktatietoa, joten ajattelin ymmärtäväni sitä parhaiten rekisteröitymällä ja tutkimalla sitä itse. En usko, että artikkeleiden tai Pinterestin historiaan perehtyminen avaa sitä minulle. 

Rekisteröidyttyäni Pinterestiin kysyi sovellus heti, millaisista asioista mahtaisin olla kiinnostunut. Vaihtoehtoja oli useita: ruuanlaitto, hiukset, huumori, koirat, ihonhoito, kauneus, maisemat, salihuumori ja taide, muutamia mainitakseni. 

Pääsivulle päästyäni alkoi Pinterest heti ehdottaa minulle kuvia, joista saattaisin pitää ja joita haluaisin ”Pin-lisätä” omille tauluilleni. Löysinkin heti jo paljon inspiroivia kuvia, jotka jaottelin omille, eri tauluilleen.

Löysin Pinterestistä monen monta itseäni kiinnostavaa ja positiivista asiaa. 

Tykkään erityisesti Instagramista, sillä löydän sieltä paljon inspiroivia ja kivoja kuvia. Instagramin ongelma tosin on välillä se, että jos en seuraa kyseisen kuvan jakanutta henkilöä, en välttämättä enää löydä haluamaani kuvaa (ellen ota siitä esimerkiksi screenshotia ja tallenna puhelimeeni sitä kautta). 

Pinterest kuitenkin ratkaisee kyseisen ongelman ja voin katsella "pinnaamiani" kuvia vaikka joka päivä, mikäli niin haluan. Voin myös jakaa halutessani Pin-tauluni muussa sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa.

Toinen ongelma Instagramissa on tietysti se, että hakemalla hashtageja (esimerkiksi #hair), saattaa hashtagin takaa tulla mitä tahansa, vaikkapa kuva jonkun koirasta. Pinterestissä etsiessä esimerkiksi erilaisia kampauksia esitti sovellus minulle lisää ehdotuksia ja tarkennuksia: haluanko etsiä lettikampauksia, kampauksia lyhyille hiuksille vai esimerkiksi luonnollisia kampauksia? Tietyn tyyppisten kuvien etsiminen Pinterestistä on siis äärimmäisen helppoa. 

Pinterestissä voi haluamansa ilmoitustaulut pitää julkisina tai salaisina – eli itselleen voi laittaa myös ylös jotain vähän vähemmän auringonvaloa sietäviä projekteja (ehkäpä salaisen laihdutusprojektin). Pinterestistä voi hakea erilaisia kuvia hakukentän avulla, ja voisin kuvitella esimerkiksi sisustusinspiraation pääsevän valloilleen Pinterestin ansiosta.

Uskon, että tulen jatkossakin käyttämään Pinterestiä, aktiiisestikin, Oikeastaan ainut mitä tässä kokeilussa kadun on, etten tajunnut kokeilla Pinterestiä jo aiemmin. Suosittelen Pinterestiä kaikille projekteista kiinnostuneille, inspiraatiota etsiville ja kauniista kuvista pitäville somettajille.

Lähteet:

Pinterest 2015. ”Mikä Pinterest on?” Luettavissa: <https://about.pinterest.com/fi/introducing-guided-search>

You never get bored with Youtube.

Tarkoituksena tässä tutkimuksessa oli esitellä vähintään kaksi julkista some-sovellusta, joiden tutkimisesta oppisin itse jotain uutta. Päätin sivuuttaa omat henkilökohtaisen suosikkini Instagramin ja esitellä ensimmäiseksi toisen visuaaliseen puoleen erikoistuneen sosiaalisen median, Youtuben.

”Toukokuussa 2005 perustettu YouTube tarjoaa mahdollisuuden etsiä, katsoa ja jakaa käyttäjien itse tekemiä videoita. YouTube tarjoaa foorumin, jossa voit pitää yhteyttä muihin, jakaa tietoa ja inspiroida muita. Palvelu toimii myös jakeluympäristönä alkuperäisen sisällön luojille sekä pienille ja suurille mainostajille.” (Youtube 2015a.)

Monien uusien sosiaalisten medioiden vallatessa alaa ja niiden dominoidessa erityisesti mobiilikäyttöä, on Googlen omistama Youtube silti erittäin suosittu ja käytetty sosiaalinen media. Vuonna 2015, YouTubella on yli miljardi käyttäjää ja Youtube-videoita katsellaan päivittäin miljoonia tunteja, näyttökertojakin kertyy päivässä miljardeja. Edellisvuodesta Youtuben käyttö on kasvanut jopa 50 %:lla. (Youtube 2015b.)

Itse olen käyttänyt Youtubea lähinnä videoiden katsomiseen silloin tällöin. Yleisimmin katson musiikkivideoita tai vanhoja ohjelmia tai sketsejä, joita käyttäjät ovat ladanneet ja joita ei löydä oikeastaan muualta. Youtube tarjoaa kuitenkin myös muunlaista palvelua: siellä voi luoda oman kanavan, jonne voi ladata omia tuotoksiaan ja käyttäjätunnuksen takaa on myös helpompi seurata muita käyttäjiä, jotka saattavat ladata mielenkiintoista sisältöä. Youtube myös ehdottaa käyttäjälleen historian perusteella kanavia ja videoita, joiden sisältö saattaisi kiinnostaa käyttäjää.

Youtube onkin tehnyt tunnetuksi esimerkiksi monia videobloggaajia ja laulajia, jotka ovat ladanneet videoitaan kanavilleen. Youtuben kautta pinnalle nousseista tähdistä voisi mainita ainakin Justin Bieberin ja Youtubella elantonsa tienaavia ovat ainakin koomikot Shane Dawson ja Ryan Higa sekä politiikkabloggari Philip DeFranco.

Youtube toimii oivana kanavana myös mainostajille. Monet yritykset perustavat omia kanaviaan Youtubeen ja lisäksi ostavat pientä mainosaikaa, jota Youtube esittää katsojalle ennen varsinaisen videon alkua. Kuten asiaan kuuluu, mainosta pitää katsella hetki ennen kuin sen voi ohittaa (noin 85 % Youtuben mainoksista on tällaisia, ns. TrueView Instream-mainoksia). (Youtube 2015c.)

Vuodesta 2008 eteenpäin on Youtubeen pystynyt lataamaan myös pidempiä videopätkiä, jopa elokuvia. Tämä erottaa Youtuben esimerkiksi Facebookin omistamasta Instagram-palvelusta, jonne voi ladata kuvia ja videoita. Ainakin toistaiseksi Instagramiin ladattavat videot ovat vain hyvin lyhkäisiä ja sovelluksen pääpaino on edelleen kuvissa.

Jos haluat pysyä perillä siitä, mikä on videomaailmassa ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa juuri nyt pinnalla, kannattaa vilkaista Youtuben suosituimmat videot. Ainakin tällä hetkellä Suomen Youtubessa pinnalla olevia aiheita ovat esimerkiksi vaalitenttien pilaversiot, erilaiset treenivideot ja musiikista esimerkiksi Petri Nygårdin uusi kappale. Suositellut-sivusto taas paljastaa käyttäjän videohistorian ja ehdottaa hänelle videoita, jotka saattaisivat kiinnostaa käyttäjää. Itse olen ainakin Youtuben ansiosta löytänyt monta uutta artistia, joita en olisi saattanut ikinä löytää ilman Youtuben ehdotuksia.

Laitetaan kevennykseksi loppuun yksi tällä hetkellä pinnalla oleva Youtube-video. Varokaa vihaisia kilpikonnia.

Lähteet:

Youtube 2015a. ”Tietoja Youtubesta.” Luettavissa: <https://www.youtube.com/yt/about/fi/>
Youtube 2015b. ”Tiedotusvälineille.” Luettavissa: <https://www.youtube.com/yt/press/fi/>
Youtube 2015c. ”Tilastotiedot.” Luettavissa: <https://www.youtube.com/yt/press/fi/statistics.html>

Onneksi en ole 12-vuotias vuonna 2015.

Sosiaalinen media tutuksi-blogissa oli postaus Habbo Hotellista ja sen "uudesta noususta". Tämä nostalginen verkkosivusto herätti itsenikin verestelmään nuoruuden muistoja.

Kun olin nuori, kotona tietokoneen ja Internetin käyttö oli aika rajattua. Totta kai jokainen Internetissä vietetty minuutti maksoi rahaa, mutta vanhempani halusivat myös rajata sitä, kuinka kauan istun päivästä koneella. Ja eihän sitä tullut istuttua. Kun en saanut olla koneella, kävin harrastuksissa ja vietin aikaa ystävien kanssa. Enkä osannut kaivatakaan mitään sen kummallisempaa. Jos pääsin käymään tietokoneella, oli se arjen luksusta.

Kun olin teini-iässä, the place to be oli ehdottomasti IRC-galleria. Voisin sanoa sen olleen ensimmäinen kosketukseni sosiaaliseen mediaan, ja huh, millainen kosketus olikin. Nykyään voisin kuitenkin ajatella IRC-galleriankin olleen melkoisen kesy paikka.

Sen takia olen niin onnellinen, etten ole 12-vuotias vuonna 2015. Olen iloinen, ettei 12-vuotiaalla Roosalla ollut älypuhelinta ja selfiie-kameraa. Olen iloinen, ettei minulla ollut Facebook-, Twitter- tai Instagram-tiliä. Olen iloinen, etten ole 12-vuotias, itsestään epävarma tyttö, jolla on AskFm, SnapChat ja WhatsApp jatkuvasti käsillään puhelimessaan.

Olen puhunut tästä aiemminkin eri ihmisten kanssa ja monet ovat kanssani samaa mieltä: lasten ja nuorten sosiaalisen median käyttö huolestuttaa ja pelottaa. Vaikkakin esimerkiksi Instagramin ikäraja on 13 vuotta, on siellä kuitenkin huomattavasti nuorempiakin, eikä ikärajoja pystytä valvomaan luotettavasti. Osa Instagramin sisällöstä voidaan lukea helposti K-18-materiaaliksi, sillä kukaan ei ehdi valvoa, mitä kaikkea sovellukseen ladataan (pienenä infopähkinänä tähän väliin: Instagramiin ladataan joka päivä n. 70 miljoonaa uutta kuvaa).

Somen kehittymisen myötä kiusaamiselle on tullut ääretön määrä uusia muotoja ja sitä voi lisäksi tehdä entistä helpommin anonyymisti ja entistä enemmän toista loukaten pitkäjänteisesti ja nöyryyttävästi. Sen vuoksi toivoisinkin, että sekä vanhemmat että koulut kiinnittäisivät entistä enemmän huomiota lasten ja nuorten sosiaalisen median käyttöön ja sen rajoittamiseen.

Somessa ehtii hölmöillä tarpeeksi täysi-ikäisenäkin.

Omat oppimistavoitteet kurssilla.

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsinkin, teen parhaillaan markkinoinnin opinnäytetyötäni liittyen sosiaaliseen mediaan. Sen kautta olen jo jonkin verran tutustunut sosiaaliseen mediaan kirjallisuuden ja omien tutkielmien kautta.

Minun olisi tarkoitus valmistua tänä keväänä, ja sen vuoksi olen erityisesti viimeisien parin kuukauden aikana joutunut kunnolla pohtimaan, minkälaisen työn haluaisin tulevaisuudessa ja mitä haluaisin työnkuvaani kuuluvan. Olen aina ollut kiinnostunut markkinoinnista ja myös sosiaalinen media on ollut kiinnostava kanava viestintään.

Siksi miettiessäni valinnaisia kursseja viimeiselle pätkälle Haaga-Heliassa, päätin valita kurssiksi Sosiaalinen media tutuksi, koska uskon, että uutta opittavaa ja oivallettavaa löytyy aina. Nykyään kun sosiaalinen media ei todellakaan tarkoita ainoastaan Facebookia - uusia kanavia on ja tulee koko ajan niin paljon lisää, että on vaikea itsekään enää pysyä perässä.

Haluaisin sosiaalisen median ymmärrykseni ja käyttötaitoni olevan sillä tasolla, että voisin hoitaa esimerkiksi yrityksen markkinointia ja/tai viestintää sosiaalisen median eri kanavien kautta. Haluaisin olla eri medioissa luonteva ja ketterä, ymmärtää niitä ja niiden eri käyttömahdollisuuksia. Haluaisin entistä paremmin ymmärtää sosiaalisen median kompastuskivet erityisesti yrityksien näkökulmasta.

Sosiaalinen media on nykyaikaa ja tulevaisuutta, mutta se tulee kehittymään samassa, ellei kiivaammassakin tahdissa, kuin nykyteknologia. Siksipä odotan innolla, mitä tapahtuu, ja toivon, että pysyn mukana kyydissä!

Ensimmäinen blogipostaus.

Sosiaalinen media -tutuksi kurssi alkoi tällä viikolla, maanantaina 23.3.

Ensimmäisen viikon tehtävänä on ollut jo ensinkin tämän kyseisen blogin perustaminen ja luominen sekä Google-kalenterin liittäminen blogin yhteyteen. Näissä olikin jo muutama tekninen haaste, jotka onneksi selätettiin pikaisen googlettelun jälkeen.

Odotan kurssia mielenkiinnolla, paitsi yleisen kiinnostuksen, myös opiskelun kannalta. Kirjoitan parhaillaan markkinoinnin opinnäytetyötä liittyen sosiaaliseen mediaan ja odotan innolla, mitä uusia ideoita ja inspiraatiota tämä kurssi saattaisi tuoda tullessaan vaikkapa opinnäytetyöhönkin.

Lisäksi sosiaalisen median taitaminen ei koskaan voi olla huono juttu työelämässäkään - sosiaalinen media tulee olemaan entistä enemmän kaikessa mukana myös tulevaisuudessa.